Työsuhde, sopimukset ja työmarkkinat

Työelämän ehtoja säätelevät Suomessa työelämää koskevat lait, työehtosopimukset ja organisaatioissa paikallisesti solmitut sopimukset. Työlainsäädäntö määrittää perusteet koskien työntekijän oikeuksia, velvollisuuksia ja työehtoja. Keskeisimpiä lakeja ovat mm. työsopimuslaki, työaikalaki, vuosilomalaki, työturvallisuuslaki, yhdenvertaisuuslaki ja yhteistoimintalaki. Myös eläkkeistä ja työttömyysturvasta on säädetty laissa. (JHL, n.d.)

Työoikeuden kehitys

Suomalainen työoikeus ja työlainsäädäntö alkoi kehittyä 1800-luvun loppupuolella teollistumisen myötä. Vaikutuksia haettiin saksalaisesta työlainsäädännöstä, mm. työsopimuslakia ja työehtosopimuslakia alettiin valmistella 1900-luvun alussa, ja lait saatiin toteutumaan itsenäistymisen jälkeen. Vasta sotien jälkeen 1950-luvulla valtion tilanteen normalisoituessa työehtosopimukset saatiin käyttöön laajemmin. 1960-1980 luvuilla kuvaan astui tulopolitiikka, jossa keskusjärjestöt ja valtio olivat mukana sopimassa työsuhdeasioista.

2000-luvun alussa astui voimaan paljon lainsäädäntömuutoksia, kun perusoikeuksiin luokiteltavia aisioita otettiin mukaan työlainsäädäntöön, mm. laki yksityisyyden suojasta työelämässä ja yhdenvertaisuuslaki, sekä tasa-arvolakia uudistettiin. Nykyaikainen työoikeuden suuntaus on ollut kohti työllistämisen helpottamista. (Koskinen, 2018)

Työsuhteen solmiminen ja päättäminen

Työsopimus on työnantajan ja työntekijän välinen vapaamuotoinen sopimus, jossa määritellään työsuhteeseen liittyviä ehtoja, kuten palkkaus, työsuhteen kesto, koeaika ja työajat, ajankohtainen lainsäädäntö ja mahdolliset työehtosopimukset huomioonottaen. Työsopimus on solmittava ennen työsuhteen alkamista. Sekä työnantajan, että työntekijän parhaan edun mukaista on tehdä työsopimus kirjallisena, mutta suullinen sopimus on myös yhtä pätevä. (Työsuojelu.fi n.d.-c)

Työsopimus voi olla määräaikainen, toistaiseksi voimassaoleva tai näiden yhdistelmä, sekamuotoinen työsopimus. Työsopimuslain mukaan työsuhde voi olla määräaikainen vain perustellusta syystä, esimerkiksi työn kausi-/projektiluontoisuus, sijaisuus, harjoittelu tai työn erityisluonne (rakennusalan työntekijät, urheilijat, näyttelijät..). Jos määräaikaisia sopimuksia uusitaan jatkuvasti ja pitkäaikaisesti, niin että sopimukset osoittavat työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi, ei niiden käyttö työsopimuslain mukaan ole sallittua. (Äimälä ym., 2021, luku 4, ''työsopimuksen solmiminen'')

Sekä työntekijä että työnantaja voivat irtisanoa toistaiseksi voimassaolevan työsopimuksen, sovittua irtisanomisaikaa noudattaen. Työnantajalla täytyy olla irtisanomiseen lainmukainen peruste (työvelvoitteen laiminlyöminen, puutteellinen työsuoritus, sopimaton/rikollinen toiminta...) Määräaikaista työsopimusta ei voi irtisanoa, ellei siitä ole erikseen sovittu työsopimuksessa. (Äimälä ym., 2021, luku 8, ''Työsuhteen päättyminen henkilökohtaisesta syystä'')

Työsuhteen purkamisessa työsuhde päättyy välittömästi ilman irtisanomisaikaa. Purkamisen voi tehdä koejalla, tai muutoin äärimmäisen painavista syistä: sopimuksen toisen osapuolen velvoitteidensa vakava rikkominen tai laiminlyönti. (Työsuojelu.fi, n.d.-d)

Työntekijä voidaan työnantajan toimesta myös lomauttaa määräaikaisesti tai toistaiseksi, sekä osa- tai kokoaikaisesti. Lomautetun työsuhde pysyy voimassa, mutta työnteko ja palkanmaksu ovat keskeytyneet. Työehtosopimukset ja työsopimuslaki määrittelevät lomauttamisia koskevat säännökset. Yleensä lomauttamisen perusteena on työn tilapäinen vähentyminen. (Äimälä ym., 2021, luku 9, ''Työn väheneminen'')

Työntekijän ja työnantajan velvollisuuksia

Työntekijän velvollisuudet

Työntekijän on noudatettava kuuliaisesti ja huolellisesti työnjohtomääräyksiä, mikäli ne ovat kohtuullisia, lain ja hyvän tavan mukaisia, eikä niistä koidu vakavaa vaaraa työntekijälle. Työntekijän uskollisuusvelvollisuus koskee työajan lisäksi myös vapaa-aikaa: työntekijä ei voi toimia työntekijäasemansa vastaisesti, työnantajaa vahingoittavalla tavalla. Liikesalaisuuslaissa ja työsopimuslaissa säädetään työntekijän velvollisuuksista liikesalaisuuksia koskien. Liikesalaisuutena voidaan pitää rajoitettua salaisena pidettyä tietoa, jolla on taloudellista arvoa. Jos työntekijä työsuhteen aikana, tai erillistä sopimusta rikkoen työsuhteen jälkeen, rikkoo liikesalaisuuden ilmaisukieltoa on hän velvoitettu vahingonkorvaukseen, ja rikoslain määräämään rangaistukseen. Lisäksi myös työnantajaa vahingoittavan kilpailevan toiminnan harjoittaminen tai valmistelu on kiellettyä työsuhteen aikana. (Äimälä ym., 2021, luku 5, ''työsuhteen ehdot'')

Työnantajan velvollisuudet

Palkanmaksu

Yleensä palkka maksetaan työhön käytetyn ajan mukaan (aikapalkka) tai työsuorituksen mukaan (urakkapalkka). Palkanmaksukausi, eli ajanjakso jolta palkka maksetaan on yleensä 2 viikkoa tai kuukausi. Työnantajan tulee antaa työntekijälle maksun yhteydessä palkkalaskelma, jossa esitetään palkan suuruus ja määräntymisperusteet. Kirjanpitovelvolliset työnantajat on lain mukaan velvoitettu pitämään palkkakirjanpitoa: palkkakortti, palkkalista, palkkasuoritusten yhdistelmä ja ennakonpidätystili. (Äimälä ym., 2021, luku 5, ''työsuhteen ehdot'')

Lisäksi työnantajan vastuulla on työntekijöiden työaikaa koskeva tapaturmavakuutus. Työntekijöitä tulee kohdella tasapuolisesti, ja kaikenlainen syrjintä on kielletty. Työsuhteen päätyttyä, työnantajan tulee antaa työntekijälle kirjallinen työtodistus. (infoFinland, 2021)

Keksinnöt ja tekijänoikeudet

Työsuhdekeksintöjen oikeudet kuuluvat ainakin osittain työnantajalle. Työnantaja maksaa keksinnön tekijälle korvauksen keksinnöstä, johon ottaa oikeuden. Keksinnön on oltava patentoitavissa Suomessa. Työsuhdetekijänoikeus: Oikeus osana työtehtäviä luotuun teokseen (kirjallinen, taiteellinen, tietokoneohjelma, tietokanta) kuuluu työnantajalle, mikäli voidaan katsoa siitä sovitun joko kirjallisesti tai hiljaisesti. (Äimälä ym., 2021, luku 5: ''Työsuhteen ehdot'')

Työmarkkinat

Työmarkkinoita voidaan tarkastella kysynnän ja tarjonnan suhteen. Työmarkkinoilla yrityksillä on kysyntää työvoimalle, ja työntekijät tarjoavat työpanostaan korvausta, eli palkkaa vastaan. Työvoiman kysyntään taas vaikuttaa työnantajan tulos, kuinka hyvin yrityksen palvelut tai tuotteet myyvät. Talousteorian perusmallissa tasapainoisilla työmarkkinoilla tarjolla olevan työvoiman määrä vastaa työnantajien tarpeita, eikä näin työttömyyttä tai työvoimapulaa ole. (Tilastokeskus, n.d.)

Työehtosopimukset

Työehtosopimukset (TES) solmitaan työtekijöiden ja työnantajien muodostamien valtakunnallisten työmarkkinajärjestöjen välisissä työmarkkinaneuvotteluissa. Neuvotteluissa sovitaan alan työntekijöiden työsuhteeseen liittyvistä vähimmäisehdoista, kuten lomista, palkoista ja työajoista. (Työelämäsanasto, n.d.)

Työehtosopimukset ovat määräaikaisia, ja mikäli uutta sopimusta ei saada aikaaan, voi valtakunnansovittelija toimia yhteyshenkilönä osapuolien välillä. Jos sopimusta ei sovittelusta huolimatta synny, ollaan sopimuksettomassa tilassa, mikä voi johtaa työtaisteluihin: lain mukaan työntekijät voivat aloittaa lakon sopimuksettomassa tilassa. Työnantajat taas voivat määrätä työsulun, ja estää työntekijöiden töihin pääsemisen ja palkanmaksun.

Kuva 1. (Palkkaus.fi, 2019)

Työehtosopimukset ovat yleissitovia tai normaalisitovia. Yleissitova työehtosopimus on valtakunnallinen, tietyllä alalla vaikuttava sopimus, jota myös työnantajaliittoihin kuulumattomat työnantajat ovat velvoitettuja noudattamaan. Normaalisitova sopimus vuorostaan koskee vain työnantajaliittoihin kuuluvia yrityksiä. (Heikkinen, 2017)

Toimijat työmarkkinoilla

Työntekijöillä ja työnantajilla on omat keskusjärjestönsä. Työntekijöiden ammattiliittojen keskusjärjestöjä ovat SAK (Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö), Akava (Korkeakoulutettujen työmarkkinajärjestö) ja STTK (Toimihenkilökeskusjärjestö). Työnantajakeskusjärjestöjä ovat EK (Elinkeinoelämän keskusliitto, yksityisen sektorin alat), KT (Kunnallinen työmarkkinalaitos), VTML (Valtion työmarkkinalaitos) ja KiT (Kirkon työmarkkinajärjestö).

Tulopoliittista ja keskitettyä kokonaisratkaisua on arvosteltu liian kankeiksi systeemeiksi, ja nykytrendi onkin ollut niistä luopuminen, ja paikallisen ja liittokohtaisen sopimisen lisääminen. Kaksi- ja kolmikantaneuvottelut tulevat kuitenkin todennäköisesti säilymään, vaikka muuttavatkin muotoaan. Työelämän keskusjärjestöjen ja Suomen hallituksen edustajat neuvottelevat jatkuvasti yhdessä erilaisissa työryhmissä mm. verotuksesta, tulonjakopolitiikasta, sosiaaliturvasta ja työelämästä, joten hallituksen ja työmarkkinoiden välinen yhteistyö ja vuorovaikutus jatkuvat. (Mölsä, 2021)